Hain kuuman kupillisen kasviskeittoa, nojauduin hiukan taaksepäin tuolissani ja suljin silmät. Helvetti, milloinkohan viimeeksi oon vain saanut istahtaa ja rentoutua?

Koulu on ollut ihan helvetin hektistä. Oon väkertänyt joka päivä pari tuntia läksyjä, istunut koulussa, ollut näytelmäkerhon harkoissa iltaan asti ja lisäksi rampannut harrastuksissa. Mitä on tapahtumassa? Teen koulujuttuja. En enää istu tuntien aikana mäkkärissä tuhlaten rahojani. Kuka mä olen ja mitä oon tehnyt Siirille.

Vituttaa lievästi sanottuna. Eikä mikään asia. Vaan minä itse. Vituttaa se, että teen koko ajan jotain vahingossa mikä ärsyttää muita ihmisiä. Pitäisikö tästä kantaa näin paljon huolta vai antaa olla vaan?

Stressaa. Maanantaina on näytelmämme ensi-ilta. Mä en ole koskaan aikaisemmin näytellyt pitkiä rooleja lavalla. Mua pelottaa että ihmiset nauravat mulle tai jotain. Ihan oikeasti, se on mahdollista. Mä en osaa näytellä ollenkaan. Hitto. Toivottavasti kukaan ei lue tätä blogia joka tulee katsomaan.

Tai no, tuskin kukaan lukee tätä blogia muutenkaan, joten I think we're fine.